Rumpali Joonas Leppäsen luotsaama kvartetti Alder Ego julkaisi loistavan esikoislevynsä vuosi sitten keväällä nousten kertaheitolla yhdeksi kiinnostavimmista ja mielenkiintoisimmista kokoonpanoista Suomi-Jazzissa. Olin tammikuussa kuuntelemassa bändiä ja olin yllättynyt, kun Joonas kertoi bändin menevän seuraavana päivänä studioon äänittämään uutta levyä. Muistan pohtineeni, että nopeastipa bändi siirtyy kakkoslevyn työstämiseen. Keikalla toki jo huomasin, että uusi materiaali on vähintäänkin yhtä mielenkiintoista kuin esikoislevyllä. Kuten Leppänen totesikin ”kun hyviä sävellyksiä syntyy niin mitä sitä jarruttelemaan”.

Nyt kun Leppäsen uusista sävellyksistä on päässyt nauttimaan levyllä on pakko todeta, että ne ovat loistavasta ykköslevystä vielä kehittyneet ja ovat ”II”:lla todella moniulotteisia, raikkaita ja tarinallisia. Levy ei ole todellakaan mikään ”kertakäyttötuote” ensin tulevasta yksinkertaisuuden vaikutelmasta huolimatta vaan se vaatii useamman kerran syventymistä. Sävellyksissä kuuluu myös se, että Joonas todella vahvasti säveltää juuri kyseisille soittajille. Bändin ote soittamiseen on tuoretta ja oivaltavaa. Tomi Nikun trumpetin ja Jarno Tikan saksofonin keskinäinen vuoropuhelu ja harmonia ovat uskomattoman hienoja ja sulavia. Teemu Åkerblomin basso soi aistikkaasti ja Joonaksen omaperäistä tapaa käyttää rumpuja instrumenttina ei voi kuin ihailla.  Leviathan ja Flight – kappaleilla kuullaan lisäksi vierailijana vibrafonisti Ilkka Uksilaa, joka tuo ripauksen lisää herkkyyttä bändin soundiin.

On aina mielenkiintoista jos säveltäjä ja bändi uskaltavat oikeasti ottaa riskejä ja tehdä jotain todella uudella ottella. Alder Egon kohdalla tämä tapahtuu ja lopputulos on erittäin onnistunut. Upean ykköslevyn jatkoksi II on todellinen täysosuma. Uskon ja toivon, että tämän levyn myötä yhtye herättää kiinnostusta myös kansainvälisesti.

Seuraavan kerran Alder Ego on mahdollista nähdä livenä 6.12. We Jazz festareiden Tallinnan visiitillä Sveta Baarissa.

Kansi: Vihreäsävyiset minimalistiset kansi, sisäpussi ja label ovat todella onnistunut kokonaisuus ja puhuvat musiikin kanssa samaa kieltä. Typografia on yksinkertaisen rohkeaa ja tyylikästä. We Jazz Recordsin tapa haastatella artisteja sisäpussiin on todella hieno.

ALDER EGO

Jarno Tikka – Saksofoni
Tomi Nikku – trumpetti
Teemu Åkerblom – basso
Joonas Leppänen – rummut
+ Ilkka Uksila – vibrafoni

Sunnuntai ja Tenhon SunJazzit. Itselleni tämän syksyn etukäteen yksi odotetuimmista SunJazz keikoista oli edessä. Olavi Louhivuori Superposition! Näin kokoonpanon ensiesiintymisen keväällä Helsinki Jazz ry:n Jazzanti-keikalla ravintola Laulumiehissä ja olin todella otettu. Tenhon keikka oli kiinnostanut muitakin: ravintola oli ääriään myötä täynnä odottavaa jazzkansaa.

Superposition kokoonpano on todella mielenkiintoinen: Olavi Louhivuori rummuissa, Linda Fredriksson ja Adele Sauros saksofoneissa sekä Mikael Saastamoinen kontrabassossa. Louhivuori kertoi keväällä, että projekti oli lähtenyt Helsinki Jazz ry:n/JaZZantin Sakari Puhakan pyynnöstä: ”Sakke pyysi mua tekemään konsertin. Tämä oli loistava tilaisuus päästä kokeilemaan jotain uutta, joten päätin kasata kokonaan uuden porukan tätä varten”. Olavi sanoi pyöritelleensä erilaisia kokoonpanoja, instrumentaatioita ja soittajia: ”jotenkin yhtäkkiä tämä systeemi loksahti. Mikaelin kanssa tehtiin pari vuotta sitten kiertue Japaniin. Mikaelin kautta tuli mieleen Adele, jonka soittoa kuulin Katu Kaiku -yhtyeessä joitain vuosia sitten. Lindan tunnen pitemmältä ajalta, muttemme ole tätä ennen kovinkaan paljon soittaneet yhdessä.” Olavi ei halunnut ensimmäiselläkään keikalla kutsua tätä projektiksi vaan yhtyeeksi.

Ilta lähti käyntiin rauhallisissa ambient-henkisissä tunnelmissa kehittyen hyvin rohkeisiin free-tulkintoihin. Välillä päästiin erittäin hypnoottisiin ja maagisiin tunnelmiin, kun koko bändi soitti pelkästään erilaisia perkussioita. Siitä Mikael jatkoi vielä käsittämättömän hienolla minimalistisella ja vangitsevalla bassosoololla. Kuultiin myös aikamoista ”rymistelyä” kun bändin jäsenet Olavin johdolla päästelivät menemään aivan mielettömällä energialla ja jonkinlaisella alkukantaisuudella. Hieno ilta loppui sopivasti rauhallisempiin tunnelmiin encoressa kuultuun tunnelmalliseen kappaleeseen työnimeltään ’2′.

Sävellykset ovat Olavin tekemiä lukuunottamatta Lindan tekemää Siirtomaa-kappaletta. Improvisaatiolle oli jätetty paljon tilaa. Onneksi. Bändin tulkinta ja ilmaisu olivat todella mielenkiintoista, vahvaa, rohkeaa ja raikasta. Olavin rumpujen soitto oli ilmeikästä ja Lindan fonin soitto on upean persoonallista ja uskaliasta. Adele jäi hieman ”rauhallisempana” soittajana muiden varjoon. Aivan turhaan, koska häneltä kuultiin todella upeaa soittoa niin sooloissa kuin esim. Lindan kanssa yhdessä soitetuissa harmonioissa. En tiedä jättikö Mikael jonkun tavan soittaa bassoa käyttämättä, tuskinpa. Soitto oli todella monipuolista ja mielikuvituksellista.

Olavi kuvaili yhtyeen muusikoita: ”Jokaisella on todella vahva oma visio ja näkemys soittamisesta, seikkailunhalua sekä erityislaatuisen herkkä ja hieno kyky kuunnella toisia”. Tämä voin allekirjoittaa täysin. Ja se kuului todellakin tämän kokoonpanon soitossa. Bändin välittämä energia on jotain sellaista, jota harvoin pääsee kokemaan. Puhumattakaan siitä ilosta mikä soittajista välittyi.

Kun keikan jälkeen menin kiittämään Olavia hienosta keikasta, hän sanoi: ”tällaista tästä nyt kupli”. Kupliva olikin erittäin hyvä sana kuvaamaan tätä upeaa ja ainutlaatuista keikkaa.

Jo minä olisin jonkun jazzfestarin taiteellinen johtaja, olisin hyvin kiireesti ottanut puhelimen käteen ja bookannut tämän bändin.  Mahdollisesta levystä Olavi sanoi: ”Julkaisun suhteen ei ole kiirettä, mutta ehdottomasti levy tehdään.”

 

Olavi Louhivuori Superposition

Olavi Louhivuori – rummut
Linda Fredriksson – saksofonit
Adele Sauros – saksofoni
Mikael Saastamoinen – kontrabasso