Kuva: Jari Flinck
”AINON leads the listener on a journey trough time and space, creating strong pictures that one can stop by. It creaks and floats until all of a sudden begins a rhythmical texture that one can cling to.”
Näillä sanoilla AINONia kuvaillaan yhtyeen nettisivuilla. Kokoonpano on syntynyt vuoden 2017 lopulla sellisti Aino Juutilaisen aloitteesta: muutettuaan takaisin Suomeen hänellä ei ollut aktiivista yhtyettä ja hän halusi oman yhtyeen, jolle voi säveltää. Kuten hän itse kuvaili: ”Aloin päässäni kuulla kappaleita tällaiselle kokoonpanolle”. Aino sai rinnalleen Satu-Maija Aallon (viulu/alttoviulu), Suvi Linnovaaran (saksofoni / klarinetti) sekä Joonas Leppäsen (rummut). ”Olin tosi onnellinen, kun nämä tyypit lähtivät mukaan!”
Näin yhtyeen vähän sattumalta helmikuussa Sibafestien lounaskonsertissa Musiikkitalolla. Vaikka AINON oli vielä polkunsa alussa ja vielä kehitysvaiheessa, niin olin heti myyty. Bändissä oli ensikuulemalta jotain poikkeuksellista tuoreutta ja rohkeutta. Syksyn aikana bändi on soittanut muutaman keikan ja olen harmittavasti missannut ne, mutta nyt Tenhon SunJazzeilla oli vihdoin mahdollisuus päästä kuulemaan bändiltä kokonainen keikka ja samalla kuulla mihin bändi on kehittynyt vajaassa vuodessa.
Kuva: Jari Flinck
Pääosa Tenhon keikalla kuulluista sävellyksistä oli Aino Juutilaisen kynästä, mutta kuultiin myös pari Joonas Leppäsen tekemää kappaletta. Aino kertoo bändi sävellyksistä ja tyylistä: ”En ole liikaa halunnut rajoittaa yhtyettä mihinkään tiettyyn tyyliin vaan suhtaudun säveltämiseen huumorilla ja pienellä itseironialla”. Muotoja ja ideoita kappaleisiin tulee Juutilaisen mukaan yhteiskunnan ja luonnon ilmiöistä sekä muusta taiteesta. Kappaleiden nimissä sekä välispiikeissä tulivat inspiraation lähteinä esille mm. Herman Hessen kirjat, sumuinen Kruununhaka ja neljä elementtiä (maa, ilma, tuli ja vesi).
Sävellykset olivat hyvin avantgardistisia ja niissä oli rikottu erittäin mielenkiintoisella ja tuoreella otteella genrerajat. Musiikki liikkui todella sujuvasti klassisen musiikin, barokkimusiikin, kansanmusiikin, nykymusiikin, jazzin ja ehkä jopa rockin välimaastossa. Siirtymät teemoista ja genreistä toisiin olivat mielenkiintoisia ja taidokkaita. Onneksi sävellyksissä jätetty paljon tilaa myös improvisaatiolle ja bändin jäsenet käyttivätkin tilan hyvin hyväkseen tuoden omat persoonat esille. Bändin soitto on todella ennakkoluulotonta ja rohkeaa.
Kuva: Jari Flinck
Keikan jälkeen en juuri enempää voisi olla samaa mieltä alussa lainatun kuvauksen kanssa. Tämä oli todellakin upea ja raikas matka jossain mystisessä ajassa ja paikassa. Matka, jolla vapaus ja kahleettomuus ovat kantavia teemoja.
Olin todella vaikuttunut. Ainon on yhtye jonka tekemisiä tulen jatkossa varmasti seuraamaan tarkasti ja varmuudella minut nähdään bändin keikoilla yleisössä.
Kuva: Jari Flinck
Seuraavan kerran AINONia on mahdollista kuulla We Jazz -festivaaleilla 9.12. Glo Hotel Artin brussilla. Ja kuulemma apurahahakemukset on levyä varten laitettu vetämään, joten on mahdollista, että saamme kuulla jossain vaiheessa tätä loistaa yhtyettä myös levyllä.
”How does the beginning of apocalypse sound like, the short moment when only grannies and seagulls are alive?
AINON Tenhon SunJazzeilla
1.La Nuit
2. Kruununhaka
3. Drought
4. Time transformed
6. O
7. Pako
8. Vii van
9. Four Elements (osat: Ground, Water, Air, Fire)
10. Grannies and segulls
11. Schön Berg
Sävellykset Aino Juutilainen, paitsi 1 ja 11 Joonas Leppänen
AINON
Aino Juutilainen – sello, viola da gamba
Satu-Maija Aalto – viulu, alttoviulu
Suvi Linnovaara – saksofoni, klarinetti
Joonas Leppänen – rummut
kohta... jazzii 